käärmeenkantaja

kaipaukseni katsoo
minua takaisin

 
Häränsilmillä
peili on rikkonut sieluni
annoin sen pois

 
katsellessani
käärmeenkantajan kukoistavan
ei sieluani et koskaan saa

 
paitsi jos lakkaan olemasta
silloin se on sinun

 
voit ripustaa sen takan ylle
jota ihmiset käyttävät
ja katsella kun liekit nuolevat sydäntäni
pimeässä
syleilyssä

 
tai tee sillä mitä tahdot rakkaani

 
mutta älä anna houkkien tallata sitä
ihmisten jotka eivät näe
vaeltavat sokeina valossa

 

luullen omistavansa itsensä

 
ehkä pidänkin sen itselläni

 
silti haluaisin jakaa sen kanssasi
voisitko katsella sitä

 
virrastasi
kun minä uin vastavirtaan
kevyin vedoin sinua vastaan

Yhteisellä hengenvedolla
kierähdämme pyörteenä
ja erkanemme

 
valovuosien lipuva ilme

 
mitä tein?

unohdus on vahvuus
silloin luo muiston

 
ja
hetken minussa viipyi rauha

 

 

Advertisements