Mirkka Rekola on kuollut.

 

tunnen vanhuuden kaipuuta ja miltei polttavaa nuoruuden aikaansaamisen kiihkoa

Talvi yhytti myös tämän pohjoisen lännen viime yönä

hakkasin halkoja valkoisen puuterin keskellä ja ensimmäistä kertaa tunsin

 

korventavaa koti-ikävää
Minulla on tehtävä

 

 

kannoin puut pilkkeineen sisään

 

kuistilla viivähti kolibri
hiljaisessa lumisateessa
voiko maagisempaa olla?
Ehkä Islannissa

 

viime yönä näin valveunta
eikä paikkaa ja aikaa enää ole

 

Minulla on tehtävä!
Haluan palata luoksesi viimeistelemään sen

 

aloittamaan ja saattamaan loppuun

 

että jos kaikki ihmiset katoaisivat
ei sitä en halua edes ajatella

 

ole tarkkana
ajatustesi kanssa

 

 
nyt olen jossain hyvin kaukana
avaruuden laitamilla

 

 
olen saanut jo kaiken
sillä olen tuntenut rakkautta

 

on tärkeää olla surun ja ikävän kanssa

 

 
Se oli hienoa mitä sanoit
etteivät nämä tunteet ole haitallisia
opin niin paljon tänään

 

Olin vain
ärsytyksen kanssa
ja nyt on paljon pilkkeitä
pavut likoavat
ja tässä kirjoitus rakentaa juurta jollekin
joka kukoistaa hetken
kadotakseen jälleen ikuisuuteen
Rauhaa rakkaani!

 

Minulla on ikävä sinne.

 

Unessani kerroit minulle
että olen kaunis

 

ja kysyit milloin tulen kotiin

 

Advertisements