Search

esilleuneksija. a foredreamer

Month

February 2014

Käärmeenkantaja

käärmeenkantaja

kaipaukseni katsoo
minua takaisin

 
Häränsilmillä
peili on rikkonut sieluni
annoin sen pois

 
katsellessani
käärmeenkantajan kukoistavan
ei sieluani et koskaan saa

 
paitsi jos lakkaan olemasta
silloin se on sinun

 
voit ripustaa sen takan ylle
jota ihmiset käyttävät
ja katsella kun liekit nuolevat sydäntäni
pimeässä
syleilyssä

 
tai tee sillä mitä tahdot rakkaani

 
mutta älä anna houkkien tallata sitä
ihmisten jotka eivät näe
vaeltavat sokeina valossa

 

luullen omistavansa itsensä

 
ehkä pidänkin sen itselläni

 
silti haluaisin jakaa sen kanssasi
voisitko katsella sitä

 
virrastasi
kun minä uin vastavirtaan
kevyin vedoin sinua vastaan

Yhteisellä hengenvedolla
kierähdämme pyörteenä
ja erkanemme

 
valovuosien lipuva ilme

 
mitä tein?

unohdus on vahvuus
silloin luo muiston

 
ja
hetken minussa viipyi rauha

 

 

Lämmin uni

 

Olen kotka
olet syöttinä kuutamossa

 
ilmassa
harjoittelen kiemurtelevin poluin
joeksi tulemista

 
lensin pellon yli usvaan
kuuntele

 
metsästäjä ampui minut
riipi siipeni irti

 
nyt sieluni liitää
siellä missä tuuli vielä eilen

 
kannatteli höyheniä
virran pinta myrskyävää lunta

myöhemmin
viisaat
murhasivat metsästäjän

 
meistä tuli kumppaneita

 
katselimme ikuisuudessa
jälkeemme jääneiden rakkaidemme tuskaa

 
äänetönnä,
ilmassa

 
näin palan siipeäni rannalla

 
nainen poimi sen
vieden mukanaan kotiin

 

 

viisaus

 

Onko haikeus tapa

 
kylmettynyt vanha jäänne
puun oksa joka katkeaa
ensimmäisen tilaisuuden tullen

 
vai eikö ilman sitä mikään tunnu

miltään

 

sinä kirjoiti minulle ja pyysit vastaamaan
mutta en minä voi vastata pyyntöihin jotka kumpuavat pelosta

 
Viisaus asuu tulessa
tuli lähettää minulle viestejä

 
kuuletko

 
teen tilaa rakkaudelle

 

 

I’m cleaning up for love

Wisdom lives in the fire
it whispers me

 

can you hear

 

I’m cleaning up for love

 

 

Pitkäaikaisvaikutuksia

Mirkka Rekola on kuollut.

 

tunnen vanhuuden kaipuuta ja miltei polttavaa nuoruuden aikaansaamisen kiihkoa

Talvi yhytti myös tämän pohjoisen lännen viime yönä

hakkasin halkoja valkoisen puuterin keskellä ja ensimmäistä kertaa tunsin

 

korventavaa koti-ikävää
Minulla on tehtävä

 

 

kannoin puut pilkkeineen sisään

 

kuistilla viivähti kolibri
hiljaisessa lumisateessa
voiko maagisempaa olla?
Ehkä Islannissa

 

viime yönä näin valveunta
eikä paikkaa ja aikaa enää ole

 

Minulla on tehtävä!
Haluan palata luoksesi viimeistelemään sen

 

aloittamaan ja saattamaan loppuun

 

että jos kaikki ihmiset katoaisivat
ei sitä en halua edes ajatella

 

ole tarkkana
ajatustesi kanssa

 

 
nyt olen jossain hyvin kaukana
avaruuden laitamilla

 

 
olen saanut jo kaiken
sillä olen tuntenut rakkautta

 

on tärkeää olla surun ja ikävän kanssa

 

 
Se oli hienoa mitä sanoit
etteivät nämä tunteet ole haitallisia
opin niin paljon tänään

 

Olin vain
ärsytyksen kanssa
ja nyt on paljon pilkkeitä
pavut likoavat
ja tässä kirjoitus rakentaa juurta jollekin
joka kukoistaa hetken
kadotakseen jälleen ikuisuuteen
Rauhaa rakkaani!

 

Minulla on ikävä sinne.

 

Unessani kerroit minulle
että olen kaunis

 

ja kysyit milloin tulen kotiin

 

Create a free website or blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: