Search

esilleuneksija. a foredreamer

elämä on lyhyempi kuin viimeinen
vuoren taakse katoava varjo

kaipaan sinua kun olet poissa

 

Advertisements

vie

vie tuhkat ulos

kaada ruusuille vettä

 

joku odottaa aamuisin pellon laidalla

katse tyhjää väsynyttä kangasta

It happened last night

the trail went cold
even though something was supposed to

happen tonight

a deceitful servant
pretending to be the master
she believed it even herself

shadows dragging along
a lighthearted fool

nobody´s home
a frightened emptiness behind your eyes

I filled it with colours
what else could have I come up with

illansuu

jäljet loppuvat kesken
vaikka tänään piti tapahtua jotakin

petollinen palvelija
isännän roolissa
uskoi siihen itsekin

varjot raahaavat minua perässään kuin kevytmielistä houkkaa
tarpeettomia vaikeuksia

ketään ei ole kotona
pelokas tyhjyys silmien takana

täytin sen väreillä
kun en keksinyt muutakaan

jaloissani pyörii totuuden paloja

yritän saada niitä kiinni

siinä onnistumatta

 

kuin olisin sanonut itseni irti

Mielivaltainen uni

olen herkkä ilo

vapauden alussa, peloissaan

 

ohikulkijan vihainen katse

pidin kärsimyksestä

 

se oli silloin

 

olen kevään voimattomat kasvot

kääntyneenä poispäin

 

viesti sisälläni ilmoitti

en kulkenut tänne turhaan

 

The gentle stranger

why do you speak to the air?

I wonder

wind blows through the ruins

I wonder

I watch the gentle stranger

walking in the woods

if I meet you on top of the hill

it’s time to wake up

 

Yön vielä viivytellessä

kaikki on valmiina

 

ei sen tarvitse tuntua hyvältä

 

kaikki on kuvitelmaa

valokuvat ja villalanka

 

pedon tappaminen ei tuo sinulle rauhaa

 

linnut ovat poissa

linnut ovat palanneet

linnut ovat poissa

 

In the afternoon

I would do the dishes

I would stretch out

and I would leave

like I would not return

 

I wrote down dates

even though this is a dream

 

In the middle of a scary conversation

I thought to myself

Now this feels so real it cannot be a dream

I wish it was a dream

I woke up

to leave like I would not return

 

A man was sat on the curb crying

 

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: